Juhlavuoden alumneja

Näin 95-juhlavuotissyksynä tapaamme vanhoja konsalaisia!

Kristiansandin sinfoniaorkesterin harpun äänenjohtaja Johanna Engedal (o.s. Nousiainen) opiskeli Tampereen konservatoriossa vuosina 1990-1998. Ensin pääinstrumenttina oli kantele ja opettajana Ismo Sopanen. Muutaman vuoden kuluttua rinnalle tuli myös harppu Kirsti Vartiaisen opissa.

– Vietin montaa iltaa viikossa konservatoriolla, joten paikka tuli tutuksi. Kivointa olivat yhteissoittotunnit, musiikin tekeminen yhdessä. Sain myös soittaa orkesterissa ensimmäisen kerran konservatoriossa. Tämä varmasti herätti halun lähteä orkesterimuusikon tielle. Sen lisäksi, että konservatorio tarjosi hyvän pohjan musiikin opiskelulle, ystävystyin monien ihmisten kanssa, joilla oli samat kiinnostuksen kohteet. 

Tampereen konservatoriosta Johanna matka muusikoksi jatkui Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, missä instrumentteina olivat edelleen sekä kantele että harppu. Johanna valmistikin Sibelius-Akatemiassa harpistina musiikin maisterin tutkinnon ja myöhemmin hänestä tuli diplomiharpisti Norjan musiikkikorkeakoulussa. 

– Opiskelujen jälkeen toimin sijaisena ja keikkalaisena Pohjoismaissa eri orkestereissa, kunnes lopulta voitin koesoiton Kristiansandissa ja muutin Etelä-Norjaan Kvinesdaliin. Olen harpun äänenjohtaja Kristiansandin sinfoniaorkesterissa ja opetan lisäksi harpunsoittoa Agderin yliopistossa.

– Viime aikoina olen päätynyt usein soittamaan suomalaista musiikkia, koska sitä kaipaa täällä ulkomailla. Vapaa-ajalla en kuuntele paljonkaan musiikkia, mutta silloin tällöin teen kotitöitä Suomi-popin tahdissa.

Kiitos Norjan kuulumisista, Johanna!

Kuvat: Lars Gunnar Liestøl Amund Hestsveen

Laura Virtanen-Amin lähettää terveisiä Egyptistä, missä hän työskentelee Kairon Oopperatalossa konserttimestarina ja Kairon Taideakatemiassa Kamarimusiikin professorina. 

– Opiskelin Tampereen konservatoriossa vuosina 1997-2005, ensin musiikkiopistossa puolella ja sitten samassa talossa toimineessa Pirkanmaan Ammattikorkeakoulussa (PIRAMK) muusikon tutkintoa suorittaen. Opinnot jatkuivat Lontoossa Royal Academy of Musicissa. Siellä suoritin Postgraduate Diploma in Performance -nimisen jatkotutkinnon vuosina 2005-2007. Valmistuttuani jäin Lontooseen asumaan ja työskentelemään freelancerina. Soitin pääasiassa Euroopan Unionin Kamariorkesterissa, Oxfordin Filharmonisessa Orkesterissa ja London Contemporary Orchestrassa sekä toki vähän siellä täällä. Myös opetin Southbank International Schoolissa. 

Vuonna 2016 olin toistamiseen Kairossa työmatkalla EU:n Kamariorkesterin kanssa ja teimme yhteistyötä Kairon Taideakatemian kanssa. Orkesterin solistiksi päätyi Kairon Sinfoniaorkesterin soolo-oboisti Wessam Amin, jonka kanssa soitin Bachin Konserton viululle & oboelle. Vuonna 2017 muutin Kairoon, avioiduimme ja nyt meillä on 6-vuotias tytär. 2017-2025 olin Kairon Sinfoniaorkesterin 2. viulun äänenjohtaja ja syyskuussa 2025 sain Kairon Oopperaorkesterin konserttimestarin paikan.Työskentelen siis tällä hetkellä Kairon Oopperatalossa ja olen myös Kairon Taideakatemian Kamarimusiikin professori. Lisäksi soitan kamarimusiikkia Cairo Classical Ensemblessä ja keikkailen missä milloinkin. 

Opiskeluvuodet Tampereella olivat täynnä harjoittelua. Opetus oli korkeatasoista ja puitteet kehittymiselle omaan tahtiin olivat oikein hyvät. Opiskelukavereiden kanssa soitettiin monta mieleenpainuvaa konserttia ja ilmapiiri oli kaikin tavoin kannustava.

Omaan muusikkouteni Konservatorion merkitys on ollut aivan valtava. Mahdollisuuksia oli tarjolla ja oppimista tuettiin ja räätälöitiin omien tavoitteiden mukaan. Olen ikuisesti kiitollinen opettajille ja muille henkilöille, jotka olivat tukemassa kehitystäni päivittäin.

Kamarimusiikki on minulle ehdottomasti mieluisinta soitettavaa: jousikvartetot, kamariorkesteriteokset, sonaatit pianon kanssa jne. Viihdyn toki lavalla monenlaisissa konserteissa ja konserttisaleissa, mutta kamarimusiikkikonsertit pienemmissä intiimeissä tiloissa tuntuvat usein vielä erityisemmiltä.

Kuuntelen töiden puolesta aika paljon ooppera- ja balettimusiikkia. Kuljen työmatkani autolla ja silloin kuuntelen usein jazzia. Kaiken tämän ja oman sekä koko perheen harjoittelun ja Kairon kovan kaupunkimetelin jälkeen kaipaan iltaisin usein kuitenkin hiljaisuutta. 

Harjoituskuva on syyskuiselta pianofestivaalilta, missä soitti myös Egyptian String Ensemble. Paikka on New Capital Opera House ja sen konserttisali.

Supersisarukset Iidamari ja Samuel Ahonen ovat lähteneet muusikonuralle taaperoiässä Tampereen konsan muskariluokasta. Varsinaiset instrumenttiopinnot alkoivat kummallakin jo 5-vuotiaana. Iidamarin yhteistyö pitkäaikaisen viuluopettajan Petri Aarnion kanssa alkoi jo alle 10-vuotiaana Uusi Helsinki -kvartetin periodiopetuksessa. Pikkuveli Samuel aloitti Pirre Länsipuron oppilaana instrumenttinaan nokkahuilu, joka vaihtui nopeasti klarinettiin.

Iidamari opiskelee nykyään Berliinissä, mutta muusikontyöt tuovat hänet usein Suomeen ja kotiin Tampereelle. Tänä syksynä hän muun muassa soittaa Lahti Sinfoniassa konserttimestarin sijaisena. Pikkuveli Samuel on tamperelainen klarinetisti ja lukiolainen, joka poikkesi nyt konsalle suoraan filosofian kokeesta.

Uusi Helsinki -kvartetin periodit herättivät Iidamarin kiinnostukseen kamarimusiikkiin. Periodiopetukseen osallistui sekä konsan että ammattikorkeakoulun opiskelijoita. – Erityisesti nautin niistä tunnelmallisista konserteista Pyynikinlinnassa, muistelee Iidamari. Hän soitti myös itse UHKn konserteissa jo alle 10-vuotiaana. 

Samuel soitti musiikkiopistossa Pirren oppilaana 9-vuotiaaksi saakka. Sitten alkoivat matkat Helsinkiin soittotunneille, siellä Okko Kivikatajan oppilaana. Sibelius-Akatemian nuoriso-osasto kutsuu edelleen viikottain vielä ainakin yo-tutkintoon saakka. – Keski-Eurooppa siintää suunnitelmissa, kertoo Samu, muttei vielä paljasta tarkempia ajatuksiaan tulevaisuudesta. 

Klassinen musiikki on ykkösijalla, toteaa myös jazzia taidokkaasti soittava Samu. – Lempisäveltäjiäni ovat Strauss, Wagner ja Ellington. Mutta myös italialainen ooppera maittaa. Ja sooloklaralla soitan mielelläni ranskalaista ohjelmistoa, säveltäjinä Debussy, Poulenc ja Jean Français, listaa Samuel. Samuel opiskelee itse myös sävellystä SibAn nuoriso-osastolla opettajanaan Minna Leinonen. Vuonna 2022 Samuel voittikin oman sarjansa Uuno Klami -sävellyskilpailussa. Sävellysopintoja on kaikkiaan takana jo lähes 10 vuotta!

Musiikkiopistoajoilta kummatkin muistavat erityisen mieluisina kilpailumatkat muun muassa Liettuaan Kaunas Sonorum -kilpailuun. - Oli ihana lähteä kilpailumatkoille hyvän kaverin Sanni Kankaan kanssa, kertoo Iidamari. 

Iidamari suorittaa parhaillaan maisteritutkintoa Berliinin taideyliopistossa (Universität der Künste Berlin), ohjaajanaan professori Mark Gothoni. Opintoilmapiiri on intensiivinen ja kannustava. Kamarimusiikkiopintoja rikastuttaa yhteistyö Artemis-kvartetin kanssa. Ohjelmassa on ollut myös kuuluisa Zermatt Music Festival & Academy Sveitsin Alpeilla. – Ja käyn edelleen SibAlla Petri Aarnion viulutunneilla, lisää Iidamari. 

Toivotamme hyvää jatkoa näille tamperelaisille lahjakkuuksille ja seuraamme heidän musiikkimatkaansa!

Josefiina Dunder lähettää terveisiä Luzernista: 

Opiskelin Tampereen konservatoriossa vuosina 1996–2006. Näiden vuosien aikana ehdin saada opetusta useilta huilunsoiton opettajilta, mutta suurimman osan konsavuosistani sain viettää Annaleena Ilveskiven oppilaana. Huilunsoiton ohella soitin myös pianoa Hilkka Syväniemen ohjauksessa. Lukion jälkeen jatkoin opintojani esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa Sibelius-Akatemiassa, josta siirryin Leipzigin musiikkikorkeakouluun. Kandidaatin tutkinnon suoritettuani siirryin maisteriopintoihin Baselin musiikkikorkeakouluun.

Olen asunut ja työskennellyt kymmenisen vuotta Luzernissa, Sveitsissä. Opiskelujeni loppuvaiheessa muutin Baselista Luzerniin puolisoni luokse. Kaupunkien välinen etäisyys oli sopiva, ja samoihin aikoihin aloin verkostoitua myös ammatillisesti Luzernin seudulla. Vuosien varrella perheemme kasvoi kahdella lapsella, joista muuten vanhempi käy nykyään huilutunneilla.

Olen orkesterimuusikko ja musiikkikoulun opettaja. Tähän asti olen työskennellyt pääasiassa freelance-muusikkona eri puolilla Sveitsiä, mutta viime kesänä läpäisin koeajan ja sain vakituisen kiinnityksen Zug Sinfonietta -orkesteriin. Musiikkikoulussa opetan huilunsoittoa, muskaria sekä liike- ja tanssi-ilmaisua. Sydäntäni lähellä ovat myös lastenkonserttien ja musiikkiteatteriesitysten tekeminen. Kirjoitan niihin käsikirjoituksia ja sävellän lauluja – ja pääsen itsekin näyttelemään, laulamaan, tanssimaan ja tietenkin soittamaan huilua. Milloin metsänhengettärenä, milloin clownina. 

Minulla on paljon ihania muistoja Konsa-ajalta! Olin musiikkiluokalla Aleksanterin koulussa, ja kävelimme luokkakavereiden kanssa yhdessä Konsalle. Sen jälkeen odottelimme teoria-, solffa- tai soittotuntien alkua läksyjä tehden tai salakäytäviä etsien. Huiluluokkaan pääsi ainakin viittä eri reittiä pitkin!

Muistan myös lukuisat konsertit, esiintymiset ja tutkinnot, joita jännitin ihan himputisti. Onneksi oma ope oli aina lavan vieressä, takana tai edessä tukemassa. Soitonopettajan merkitys kantaa läpi elämän. Olen kiitollinen opettajieni kannustavista sanoista ja lempeästä rohkaisusta, jotka ovat vahvistaneet itsetuntoani ja vaikuttaneet myönteisesti myös muihinkin elämän osa-alueisiin.

Nyt opettaessani käytän yhä joitakin konservatorioajan nuotteja. On hauska lukea opettajani aikoinaan tekemiä merkintöjä. Viimeisin vastaan tullut merkintä oli: "Jauha tätä kohtaa." Aivan mahtava kommentti! Ja kyllä – voin sanoa, että jauhettu on! Soitan mieluiten romantiikan ja impressionismin aikakausien musiikkia. Voimakkaat dynamiikat, tunnelmat, värit ja harmoniat vievät minut mennessään. Rakastan myös improvisointia. Oppilaillani soitatan paljon myös kansanlauluja, jazzia ja poppia. Tämä tuo ihanan vastapainon klassiselle taustalleni ja tuntuu minulle luontevalta, sillä lapsuudenkodissani kuunneltiin paljon popmusiikkia. Samasta syystä kävin vuosien ajan myös pop-jazz-laulutunneilla.

Työpäivän jälkeen kuuntelen autossa yleensä jotain meditatiivista ja rauhoittavaa – en niinkään klassista tai poppia. Meidän kahden muusikon perheessämme ei usein soikaan kotona mikään musiikki, ehkä lastenlaulut – korvat tarvitsevat lepoa!